Jälleen olisi aika päivitellä sitä, miten nopeesti aika kuluu ja päivittää tänne kuulumisia. Viime kerralla kirjottelin muutoksista, nyt alkaa elämä pikkuhiljaa löytämään uusia uomia.
Asuttiin vuoden loppuun väliaikaisessa asunnossa, kunnes vihdoin löydettiin Porvoon keskustan tuntumasta kiva kerrostalo-kaksio, juuri sopiva meille! Muutettiin viime vuoden viimeisenä päivänä ja tuotiin vihdoin kaikki meidän tavarat saman katon alle. Siitä alkoikin sitten kodin laitto. Lapinlahdelta me ei tuotu muita huonekaluja kuin sänky, joten kaikki muu on pitänyt hankkia. Ikeassa ollaan käyty ja huutonettikin on tullut tutuksi. Tällä hetkellä puuttuu enää muutama oleellinen juttu sekä sitten muutama ei-niin-oleellinen juttu.
Nyt kun asiat on alkanu rauhoittuun ja löytään omaa uomaansa niin huomataan molemmat, että ollaan aika väsyneitä. Ollaan siis päätetty levätä mahdollisimman paljon ja antaa aikaa itellemme. Se tuntuu samalla kertaa hyvältä ja vähän oudolta. Ollaan niin tottuneita menemään ja tekeen asioita, että lepo ja oma aika on ihan uutta. Törmäsin muutama päivä sitten lauluun, joka sivuaa aihetta ja laitanpa sen nyt tähän, kun sanat on aika osuvat. Löytyy Exitin uudelta levyltä Armo tuli kylään:
Mä tulen huomenna, ei tarvi siivota
Kupin kahvia voisin juoda, viime kerran kupista
Siinä joskus aamulla, en osaa aikaa sanoa
Kuinka sinulle käy, voin olla ehkä hieman pidempään
Armo tuli käymään, Armo tuli kylään
Minä ovea raotin ja päätäni pudistin: on täällä kaikki kesken
Armo tuli käymään, Armo tuli kylään
Minä kaikkeni yritin, kun vimmassa siivosin
Rauhoitu nyt hetkeksi. Älä aina huolehdi.
Toisen kupillisen voin ottaa, jos sä istut seuraksi
Vielä tulet eteiseen, kun mä lähtöä jo teen
Tulen taas jos vain saan kutsun, sä pyyhit silmät servettiin
Armo tuli käymään, Armo tuli kylään
Minä ovea raotin ja päätäni pudistin: on täällä kaikki kesken
Armo tuli käymään, Armo tuli kylään
Vaikka itseni ylitin jäi kesken, siltikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti