Muutos

Tällä viikolla olen (Hanna) mietiskellyt tätä syksyä. Oikeastaan koko syksyä voisi kuvata yhdellä ainoalla sanalla: MUUTOS. Kun löydettiin vihdoin piuha ja saatiin kaikki kuvat kamerasta koneelle, tajusin miten monta asiaa tänä syksynä oikeastaan onkaan tapahtunut ja muuttunut. Tässä muutama juttu:

Elokuussa oltiin vielä Lapinlahden seurakunnan teinien kanssa viikonloppuleirillä kaukana korvessa ja kivaa oli! Leiri oli vähän aikaa ennen kuin alettiin laittaa meidän kotia pahvilaatikoihin. Tässä vaiheessa ei ollut aavistustakaan millainen syksy meillä oli edessä!



Sitten muutettiin Hannan porukoiden luokse Tampereelle kuukaudeksi. Asuminen vaihteeksi isossa kaupungissa oli jälleen erilainen kokemus. Tampereella kävivät mm. Hannan sisko tyttärireen. HR halusi syödä ITSE.



Pian oltiin jo Englannissa ja opiskelu vei kaiken ajan ja keskittymisen. Tässä vaiheessa alkoi olla jo pikkuinen käsitys siitä, että muutos oli syksyn sana.



Nyt ollaan asuttu jo kuukauden verran väliaikaisessa asunnossa Porvoossa. Ollaan kovasti etsitty omaa kotia ja toivottu sen löytymistä. Se olisi nimittäin jo viides asunto tälle syksylle, mikä tuntuu ihan riittävälle. Kummallakin on uudet työpaikat, jotka myös vaatii paljon opettelemista.

Muutos. Se on asia, jota ainakin itse toivon ja odotan. Suunnittelen ja mietin miten muutoksen jälkeen monet asiat on eri tavalla ja jotkut asiat jopa paremmin kuin nyt. Odotan ja haaveilen siitä, että muutos vihdoin tapahtuu!

Ja sitten kun muutos vihdoin tapahtuu, siinä onkin haastetta enemmän kuin tarpeeksi. Suuri osa tutusta ja turvallisesta arkipäivästä on menetetty ja pientenkin asioiden eteen täytyy nähdä paljon vaivaa. Se vie hirveästi energiaa ja yhtäkkiä huomaankin toivovani, että koko muutosta ei olisi tapahtunutkaan. Että kaikki olisi jälleen kuin ennen, helppoa ja yksinkertaista.

Mutta pikkuhiljaa, kun asiat loksahtavat kohdalleen, kun elämä löytää uudet uomansa ja asettuu kohdilleen, muutos alkaa tuntua jälleen hyvältä. Oikealta.

Muutos vie pois omalta turvallisuusvyöhykkeelta, sieltä, missä selviän ja tiedän mitä teen. Sieltä, missä en välttämättä tarvitse Jumalaa joka päivä, koska pystyn, osaan ja minulla on omat rutiinini. Muutos pakottaa pysähtymään ja etsimään Jumalan tahtoa, Hänen johdatustaan ja viisautta pienissäkin asioissa. Koska muutoksessa minulla ei olekaan voimia pystyä ja osata. Muutoksessa tulen riippuvaiseksi, voimattomaksi. Ja niin turhauttavan ärsyttävältä kuin muutos välillä tuntuukin, se on hyvä. Jopa niin hyvä, että suositelen sitä koettavaksi kaikille, tasaisin väliajoin ja eri elämänalueilla.