...siitä, miten aika kuluu aivan käsittämättömän nopeaa vauhtia. Mutta jatketaan siitä, mihin jäätiin. Alkuvuodesta päätettiin ottaa rauhallisesti. Sitä ollaan yritetty tehdä ja jättää kaikki ylimääräinen meno pois. Yritys on tuottanut tulosta: pikkuhiljaa voimat on palanneet ja on tullut sellainen olo, että energiaa riittää muuhunkin kuin työntekoon ja ruoanlaittoon. Tuntuu hyvältä. Meidän työajat (varsinkin Hannan) on kuitenkin sellaset, että aika on melko kortilla. Välillä se harmittaa, välillä taas ei. Asiaa mietittyämme tultiin siihen tulokseen, että pääasia on kuitenkin se, että meillä kummallakin on työpaikka ja että tässä elämänvaiheessa mennään näin. Joskus sitten on toisin.
Paljon tähän kevääseen on kaikesta huolimatta mahtunut: maaliskuussa käväistiin Porissa erään lapinlahtelaisen nuoren häissä ja voi että oli mukavaa nähdä vanhoja tuttuja!!! Joskus keväällä Jani myös kokeili uutta terävää veistä sillä seurauksella, että tehtiin pikavisiitti terveyskeskukseen ja sormi liimattiin kiinni. Johan lakkasi verenvuoto.
Kesä on tullut kuin varkain, yhtäkkiä onkin kesäkuu ja juhannus. Yleensä olemme juhannuksena ajaneet Keuruulle konferenssiin, mutta tänä vuonna päätimme jatkaa lepäämis-linjalla ja jäimmekin Hannan vanhempien mökille. Mukavan erilainen juhannus, ei kylmiä öitä teltassa vaan lämpöisessä sängyssä, ei monen tunnin jonottamista pitsa-telttaan vaan hyvää äidin/anopin laittamaa ruokaa, ei kylmää suihkua vaan lämmin rantasauna ja järvi. Hiljaisuus, luonnonrauha sekä 2-vuotias siskontyttö, joka huutaa jo mökin ovelta kovaan ääneen: MOLO MOLO (suom. huom. moro moro)!
Pikkuhiljaa mennään kohti kesälomaa, joka tänä vuonna häämöttää heinä-elokuun taitteessa. Tarkoitus on käydä Pohjanmaalla, Hämeessä ja Ylä-Savossa. Aikataulut on vielä vähän auki. Mutta toivottavasti nähdään monta tuttua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti