Paholaisen kirjeopisto

C.S.Lewisin Paholaisen kirjeopistossa oli joitakin kohtia, joita laitoin ylös ja kirjoitan tännekin. Ne koskee lähinnä sitä, miten paholainen yrittää sekoittaa meitä, jotta meidän suhde Jumalaan ei olisi aktiivinen eikä henkilökohtainen.

- paholainen yrittää saada meitä ajattelemaan mahdollisimman paljon elämän "tavallisuuksia" eli kaikkea sitä mikä voidaan haistaa, maistaa tai kokea. Tämä kaikki pitää meidät kiireisinä, jotta emme ehdi miettimään hengellisiä asioita

- seurakunnassa paholainen yrittää kohdistaa ajatuksemme kiinni erilaisiin tapohin, jotta emme todella pääsisi kohtaamaan Jumalaa henkilökohtaisesti. Kaikki asiat, jotka pitävät ajatuksemme poissa Jumalasta (esim. ihmiset ja heidän erikoisuutensa), ovat käyttökelpoisia

- paholainen yrittää häiritä rukouselämäämme mahdollisimman paljon: yrittää saada meidät rukoilemaan "tarpeeksi hengellisesti" (mitä ikinä se sitten itse kullekin tarkoittaa); yrittää saada meidät ajattelemaan, että olemme tarpeeksi hengellisiä, joten meidän ei tarvitse muuttua, ainoastaan kaikkien muiden; yrittää johtaa meitä siihen, että rukoillessamme pyrimme vain johonkin tunteeseen tai mielentilaan; yrittää saada meidät keskittymään enemmän "hiljentymiseen" kuin Jumalan kohtaamiseen; yrittää saada meitä kohdistamaan rukouksemme johonkin tai jonnekin, ei Jollekin, joka on samassa huoneessa; yrittää estää sitä, ettemme koskaan olisi Jumalan edessä rehellisesti, aidosti, ilman mitään muuta tarkoitusta kuin yhteys Häneen

- paholainen yrittää parhaansa mukaan sekoittaa välimme läheisiin ihmisiin, koska juuri näissä ihmissuhteissa meidän tulisi kasvaa ja niissä kasvumme näkyy parhaiten

- paholainen yrittää minimoida kaikki kosketuksemme kuolemaan, jotta emme miettisi ikuisuus-asioita.

Näinhän se monesti on. Nämä asiat voisi miettiä myös toisinpäin, että mitä Jumala yrittää saada meissä aikaiseksi.