Huh, elämä on ollut melko hektistä viime aikoina. Hannan elämästä voisi melkein tehdä tosi-tv-sarjan. Otsikot olisi seuraavanlaisia:
Rouva Rantanen ja pahvilaatikot, osa 1: keittiö
Rouva Rantanen ja pahvilaatikot, osa 2: eteinen
Rouva Rantanen ja pahvilaatikot, osa 3: olohuone
Rouva Rantanen ja pahvilaatikot, osa 4: viimeinen taisto - vaatehuone
Jokaisessa jaksossa päähenkilö tulee aina vain tietoisemmaksi siitä, miten hankalaa tavaroita on tunkea aivan olemattoman vähälukuisiin ja turhauttavan pieniin kaappeihin. Tavaraahan ei KOSKAAN ole liikaa! :D
Yllä vähän esimerkkiä jaksosta kolme. No, nyt ollaan onneksi tämän ensimmäisen tuotantokauden loppujaksossa ja sekin on jo puoliksi selätetty!
Lupasin viimeksi kertoa jotakin Lapinlahdesta. Ennen kuin muutin tänne (Hanna), en tiennyt koko paikkakunnan olemassaolosta saati sitten mitään muuta. Minulle paljasjalkaisena tamperelaisena kaikki Jyväskylää korkeammalla kun on melkein tundraa :) Mutta nyt siis joitakin oikeasti kiinnostavia faktoja:
Lapinlahti sijaitsee Kuopiosta 60 kilometriä pohjoiseen ja asukkaita tässä pitäjässä on noin 7500. Eipä mitenkään järin vakuuttavaa. MUTTA: Vuonna 1796, kun lapinlahtelaiset olivat tekemässä heinää Telppäsniitty-nimisellä pellolla, Pyhä Henki laskeutui voimakkaasti heidän ylleen ja he alkoivat puhua kielillä, nähdä näkyjä ja kaatuivat Hengen voimasta maahan. Tämä on kuulemani mukaan ensimmäinen kirjallisesti dokumentoitu tapatuma PH:n ilmentymisestä Suomessa! Telppäsniitty on edelleen olemassa ja meille on kerrottu, että sinne on pystytetty liekinmuotoinen kivi tapauksen muistoksi. Janin kanssa ollaan puhuttu, että siellä olisi huippua päästä käymään.
Mielenkiintoista on myös se, että keskellä paikkakunnan keskustaa on kaksi rukoilija-patsasta, mies ja nainen, jotka ovat polvistuneet rukoukseen.
Mielenkiintoista on vielä sekin, että tällä paikkakunnalla on hurjan paljon masentuneisuutta, rikollisuutta ja Suomen pahiten saastunein järvi. Näyttää siis siltä, että siellä, missä Jumala ilmestyy, myös vihollinen yrittää tehdä kaikkensa, jotta ihmiset eivät pääsisi täyteen vapauteen.
No nyt ärsyttää, kun en saa liitettyä kuin yhden kuvan. Blaah. No, ehkä ensi kerralla enemmän :)
2 kommenttia:
Voi, mä niin ymmärrän sua. Me nimittäin muutettiin puolitoista viikkoa sitten ja tavaraa on kyllä totisesti yli oman tarpeen. Ihan epätoivo iskee, kun sitä vaan on ja on. Ja mä kun haluaisin, että kaikki olisi nätisti ja omilla paikoillaan heti paikalla!
T. Rouva Kosonen ja pahvilaatikot, osa 2934
No eikö lähetä käymään joskus ? Voin lähteä oppaaksi... Tosin kivellä asti en oo käyny. Loppumatka on käveltävä.
Kuva Nerkoon tien varrella olevasta opastuksesta:
http://kuvablogi.com/nayta/2044859/
Lähetä kommentti