Kuukausi on nyt kulunut koulun alkamisesta. Opettaessani alakoululla olen viime viikkoina pohtinut jonkin verran opettamista ja oppimista. Viime viikolla tulin siihen tulokseen, että yksi parhaimpia tapoja oppia joku asia hyvin on se, että opettaa sen itse jollekin toiselle. Silloin asiaan pitää ensin perehtyä hyvin ja se pitää sisäistää ja pilkkoa niin yksinkertaisiin osiin, että toinen voi ottaa sen vastaan ja sulattaa.
Kirjoitin tästä lyhyen päivityksen myös facebookiin, johon eräs tuttavani kommentoi, että yksi hyvä tapa oppia on myös virheiden tekeminen. Jäin miettimään sitä. Negaation (=virheiden) kautta oppiminen on toki hyvä tapa oppia, mutta miksi meidän pitäisi aina tehdä asiat negatiivisesti? Jos jonkin asian oppii virheen kautta, niin ainakin itselläni tulee sellainen olo, että kyseistä asiaa ei ehkä halua kokeilla kovin pian uudestaan (ehkä uuden virheen ja siitä tulevan palautteen pelossa). Jos kielen oppimisessa opettaja aina naputtaa virheistä, lisääkö se oppilaan motivaatiota opiskeluun? Mielestäni ei. Kannustus ja rohkaiseminen sen sijaan tuottavat parempaa hedelmää. Toki täytyy myöntää, että oppilaita on vaikea saada opettamaan asioita toisilleen. Ja aina silloin tällöin toistuvia virheitä on pakko korjata, jotta ne eivät jäisi elämään omaa elämäänsä oppilaan vieraaseen kieleen.
Olen itse todiste siitä, että opettamisen kautta oppii paljon. Ruotsin kielen sanavarastoni on nimittäin kasvanut melkoisesti tämän kuukauden aikana :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti