Meidän kesiin on koko meidän avioliiton ajan kuuluneet lasten- ja nuortenleirit. Tänäkin kesänä kesäkuun alussa oltiin yhdessä Porvoon helluntaiseurakunnan lastenleirillä 50 lapsen ja noin 20 aikuisen kanssa. Leiri kesti kolme päivää. Viime viikolla Hanna lähti Lapinlahdelle auttamaan lastenleirille. Siellä oli leiriläisiä 90 ja henkilökuntaa noin 30 aikuista. Leiri kesti neljä päivää.
Lasten- ja nuortenleirit on jotenkin jänniä. Hyvällä tavalla jänniä :) Vaikka yöt tulee nukuttua huonosti, päätä särkee väsymyksestä sekä tsemppaamisesta, leiriläisistä pitää huolehtia melkein 24 tuntia vuorokaudessa, vastuu monesta leirin asiasta painaa päälle ja leirin ohjelma on hyvin intensiivinen, niin aina leirille kuitenkin lähtee positiivisella mielellä ja odottavaisena. Mitä sieltä sitten odottaa? Tuttuja aikuisia ja lapsia, yhdessäoloa, yhteisiä kokemuksia ja - ennen kaikkea - sitä, että Jumala tekee työtään lapsissa ja nuorissa. Leireillä aikuisilla on mahdollisuus viettää aikaa lasten kanssa ja jutella heidän kanssaan kaikista mahdollisista asioista. Leireillä on myös helppo tutustua seurakunnasta tai muualta tuttuihin aikuisiin ilman seurakuntarooleja. Leireillä lapsilla ja nuorilla on aikaa ja myös tilaisuus viettää erityistä aikaa Jumalan kanssa. Raamiksien opetuksilla, lauluilla, muistolauseilla, iltarukouskokouksilla sekä koko leirin ilmapiirillä on suuri vaikutus lapsen ja nuoren hengelliseen elämään. Vaikutus on suuri myös siksi, että vertaisryhmä on koko ajan läsnä ja tärkeitä kokemuksia saadaan juuri kavereiden kanssa. (Huom! Emme todellakaan väheksy muita lapsi- ja nuorisotyön muotoja, mutta leirit ovat nyt sattuneesta syystä mielen päällä!)
Leirien jälkeen tuntuu siltä kuin olisi jäänyt jyrän alle. Ehkä parikin kertaa. Muutama päivä menee nukkuessa ja pestessä pyykkiä. Mutta se kaikki on kuitenkin vaivan arvoista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti