Askelia eteenpäin

Aika on olla hiljaa ja aika on päivittää blogia.

Paljon on tapahtunut viimeisen viikon sisällä! Jotta tesktistä saisi oikean kuvan, on ehkä tarpeen kertoa hieman taustoja: meillä kummallakin on jo pitkään ollut näkynä lähteä lähetystyöhön Japaniin. Tuo näky on odottanut aikaansa, mutta viime aikoina meille on tullut sellainen olo, että nyt olisi aika ottaa askeleita eteenpäin. Seurakuntakin on näistä ajatuksista tiennyt ja niinpä vanhimmisto on viimeisen puolen vuoden aikana valinnut seurakunnalle uutta pastoria.

Olimme sopineet, että meidän viimeinen työpäivä on keskiviikkona 15.9. Hannalla nämä aikataulut tuttuun tapaan hieman venyivät, mutta perjantaina alkoi kova pakkaaminen, kun laitoimme yksiömme pahvilaatikoihin. Ei muuten uskoisi, miten paljon tavaraa mahtuu yhteen pieneen yksiöön! Tuntui, että tavaroita vain riitti ja riitti. Olimme valmistautuneet viemään suurimman osan huonekaluista kierrätyskeskukseen Kuopioon (suurin osa niistä oli joko saatuja tai kirpputorilta ostettuja), mutta aivan viime hetkillä kysäisimme naapureilta tarvitsisivatko he mahdollisesti huonekaluja. Naapuri ei itse tarvinnut, mutta hänellä kylässä olevat vieraat ottivat huonekalut ilomielin vastaan! Tämä tuntui aika tavalla Jumalan johdatukselta ja kuljetimmekin sitten huonekalut Kuopion sijasta Peltoniemeen.

Lauantaina tuli Hannan sisko miehensä kanssa pakettiautolla ja yhdessä heidän kanssaa tungimme suurimman osan tavaroista pakettiautoon sekä meidän omaan autoomme. Loppusiivouksen jälkeen lähdimme ajamaan kohti Tamperetta. Perillä olimme illalla kymmenen jälkeen ja aivan poikki.

Osa tavaroistamme on tällä hetkellä Hannan siskon varastossa, osa Tampereella ja muutama matto ja verhot vielä Lapinlahdella. Itse olemme asettuneet Hannan vanhempien kaksioon Tampereelle (Hannan vanhemmat taas asustelevat mökillään).

Ensimmäinen viikko lomasta on kulunut ja tunnelmat ovat kummallakin olleet melko vaihtelevat. Välillä tuntuu hyvältä se, että ollaan Jumalan johdatuksessa matkalla uuteen, ottamassa askeleita ja katsomassa miten Jumala ovia avaa ja mihin suuntaan. Välillä taas iskee kova ikävä Lapinlahdelle ja mietimme mitä siellä juuri nyt ja nyt tapahtuu ja missäkin. Ja välillä taas tuskaillaan, että mitä tästä kaikesta oikein tulee?!

Kolmen viikon kuluttua olemme lähdössä kuukaudeksi Englantiin, Cambridgeen. Hannan on tarkoitus opiskella siellä itselleen englanninopettajan pätevyys, jota sitten voimme käyttää hyväksi Japanissa sekä kannatuksen saamisessa että suhteiden luomisessa. Tämän kolmen Tampereen viikon aikana meidän on kummankin tarkoitus valmistautua Englantia varten, Hanna lukemalla kielioppia ja Jani teologiaa.