Hanna lähti viikoksi kyläilemään vanhempiensa luokse ja samalla pesemään mattoja. Tämä oli muuten meidän Opel-auton viimeinen pitkä reissu meidän omistuksessa ja siitäkin se vielä selvisi moitteetta.
Heti ensimmäisenä päivänä mentiin pesemään mattoja, vaikka tämä kuva ei olekaan siltä päivältä. Kuvassa Hannan äiti ja siskontyttö Milla. Yhdessä vaiheessa Milla (3 v.!) totesi topakkaan sävyyn: "Siirrytkö vähän reunemmalle, että mä yletän vähän paremmin peseen tuolta keskemmältäkin." Eipä siinä muu auttanut.
Tyttöporukassa lähdimme käymään myös etelän reissulla eli kohteena oli Vantaan IKEA. Tässä Hanna ja Milla IKEA:ssa.
Ja tässä koko tyttöporukka:
Tämä jälkeen saapuivat Janin sukulaiset Savon maille reiluksi viikonlopuksi. Heidän kanssaan kävimme mm. Väisälänmäen näkötornissa ihmettelemässä Lapinlahden maisemia.
Koitti juhannus ja auton nokka suunnattiin tavalliseen tapaan kohti Keuruuta ja kesäkonferenssia. Meillä oli loistavat majoittumissuunnitelmat, jotka sitten kuitenkin menivät totaalisesti mönkään sähkön puutteen vuoksi. Onneksi Hannan ihana ystävä M Keuruulla ojensi auttavan kätensä ja pääsimme hänen luokseen öiksi, ettei enää tarvinnut palella. Olimme töissä Missio-teltassa ja alla kuva Japani-pisteestä.
Lapinlahti pääsi jopa valtakunnallisella tasolla uutisiin, kuun paikkakunnalla riehui kova myrsky, jota myös trombiksi kutsuttiin. Meillä kotona sähköt paukkuivat pahan kerran, mutta mikään sulake ei mennyt eikä muutakaan vahinkoa tapahtunut. Ulkona satoi kaatamalla, ukkosti ja salamat iskivät, mutta onneksi selvisimme kaikesta säikähdyksellä. Seuraavana aamuna kävimme katsomassa myrskyn aiheuttamia tuhoja, ainakin 10 hehtaaria metsää oli kaatunut...
Heinäkuun ekana viikonloppuna, joka siis oli meillä vapaata, kävimme Seinäjoella katsomassa Janin vanhempia. Sen jälkeen olemmekin valmistelleet kovati lastenleiriä. Tässä maalataan Nooan arkkia:
Ja tässä valmis arkki:
Kirjoittelin (Hanna) toukokuun postauksessa siitä, miten Jumala on parantanut minut laktoosiallergiastani. Kiitos kommenteista! Täysin oireetonta aikaa kesti noin 2,5 kuukautta, jonka jälkeen ne vähitellen palasivat ja minun täytyi taas jatkaa laktoostonta/maidotonta ruokavaliota. Miksi näin kävi, sitä en tiedä. Ja vaikka aluksi harmittikin toden teolla, täytyy ainoastaan todeta, että Jumala antoi, Hän otti, mutta meidän tulee kiittää Häntä kaikesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti