Ihme!

Hannalla on jo vuosia ollut ongelmia maidon kanssa. Viime vuosina on käynyt ilmi (kiitos lisääntyneiden vaihtoehtojen), että kyse on laktoosi-intoleranssista, sillä kaikki laktoosittomat tuotteet ovat olleet ok. Koska kuitenkin niin monessa ruoassa on maitoa ja koska laktoosittomat tuotteet oikeasti maksavat melko paljon (varsinkin, jos ostaa kaiken laktoosittomana), niin olemme Janin kanssa viime aikoina siirtyneet vähitellen täysin maidottomaan ruokavalioon. Tämä ei sinänsä ole ollut ongelma, koska Hanna ei ole koskaan pitänyt maidon mausta ja Jani on oikeastaan kaikkiruokainen (paitsi että kahvissa on oltava maitoa :).

Oireet ovat olleet inhottavat, mutta niistä ei tässä sen enempää. Oireita ei ole koskaan todettu allergiatesteissa, omat testit ovat olleet tarpeeksi hyvät.

Kotimaassa, ja kun ruoan laittoi itse, allergia ei juurikaan vaivannut, sillä Suomessa vaihtoehtoisia tuotteita on varsinkin viime vuosina ollut saatavilla runsaasti. Ongelmat alkoivat silloin, kun mentiin kylään. Joissakin paikoissa tiedettin ja ymmärrettiin, että pienikin määrä maitoa aiheuttaa ongelmia. Toisissa paikoissa taas oli "pakko" syödä mitä eteen laitettiin ja kärsiä sitten muutama päivä sen jälkeen. Todelliset ongelmat alkoivat ulkomailla, sillä siellä ei yleensä ollut minkäänlaisia vaihtoehtoja. Pakko oli syödä - ja kärsiä.

Jossakin vaiheessa minä (Hanna) pyysin moneen kertaan Jumalalta, että Jumala parantaisi minut tästä allergiasta, koska varsinkin 10-15 vuotta sitten vaihtoehtoja ei juurikaan ollut. Koska vaiva ei kuitenkaan kadonnut, vähitellen hyväksyin sen ja ajattelin, että tämä on minun ristini, joka vaan täytyy kantaa. Mietin aina silloin tällöin, että mitähän sitten tapahtuu, kun muutamme ulkomaille lähetystyöhön. Mitä ihmettä syön siellä ja miten selviän?

Tänä vuonna eräs meidän seurakuntalainen mies, jolla vaiva on vielä pahempi (täysin maidoton) antoi minulle uuden ajattelutavan allergian suhteen: Jumala puhui hänelle, että koska hänen oli oltava todella tarkkana siitä, mitä suuhunsa laittoi, tämä olisi hänelle muistutuksena siitä, että hänen tulee olla tarkka myös siitä, millä sydäntään ruokkii. Tuo pisti ajattelemaan.

Mutta sitten tapahtui jotakin! Olimme Janin kanssa matkalla Israelissa ja matkaan kuului yksi rukousilta, jonka veti Christer Borg, jota Jumala on käyttänyt useasti parantaessaan ihmisiä. Menimme rukousiltaan, mutta minulla ei ollut ajatusta siitä, että pyytäisin Jumalaa parantamaan minut, halusin vain olla hetken Jumalan kanssa ja kuunnella Häntä. Borg rukoili yhdessä vaiheessa kaikkien ihmisten puolesta, ja pyysi sen jälkeen ihmisiä menemään eteen, jotta voisi rukoilla näiden puolesta. Minä en mennyt, sillä halusin vain olla Jumalan kanssa.

Tulimme matkalta kotiin ja seuraavana päivänä laitoin kahviin tavallista maitoa, koska meillä ei ollut laktoositonta. Ajattelin, että kestän seuraukset. Illalla hieman ihmettelin sitä, että mitään oireita ei tullut, mutta ajattelin sen johtuvan siitä, että kroppani vain oli sekaisin matkasta. Seuraavana päivänä mieleni teki suklaata ja taas söin. Kun illalla ei vieläkään tullut mitään oireita, mainitsin asiasta Janille. Jani totesi, että entäs, jos Jumala on parantanut minut. Olimme hieman ihmeissämme asiasta. Seuraavana päivänä söin kylässä jäätelöä (varma nakki!) oikein urakalla, ja kun illalla ei vieläkään tullut mitään oireita, asia oli selvä: Jumala oli parantantanut minut allergiasta!

Edelleen tuntuu ihmeelliseltä seistä maito-hyllyn edessäruokakaupassa, kun sieltä voi valita ostoskoriinsa ihan mitä vain. Olen todella kiitollinen Jumalalle siitä, että Hän paransi minut ja Hänelle siitä kuuluu kunnia!

P.S. Suklaa on hyvää!!!!! :)