Hanna on ollut seurakunnassa harjoittelussa nyt kuusi kuukautta (tammikuun loppuun) ja tarkoitus oli jatkaa siitä suoraan työllistämistuella aina toukokuuhun saakka. Asioista oli keskusteltu jo aikaisemmin syksyllä Työkkärin kanssa ja kaiken oli tarkoitus olla ok.
Maanantaina tuli kuitenkin sellainen tunne, että käynpä vielä kerran Työkkärissä ja varmistan, että asiat on kunnossa. Yleensä siellä pääsee ainostaan sihteerin puheille, mutta nyt pitkän jonon vuoksi (jonka viimeinen olin) minut napattiin ihan sellaiseen "koppiin", jossa pääsin keskustelemaan virkailijan kanssa. Ja kuinka ollakaan, tiedoissani ei ollut mitään tietoa koko työsuhteesta, saati sitten työllistämistuesta. Paikalle haettiin vielä Työkkärin johtajakin jostakin kokouksesta ja hän oli myös sitä mieltä, että mitään papereita ei ole kirjoitettu. Jossakin välissä oli tullut täydellinen informaatiokatkos.
Kävimme sitten miettimään asiaa, ja sain allekirjoitettavat paperit, jotka piti palauttaa heti seuraavana päivänä, jotta asiasta tuli virallinen. Kuinka ollakaan (!!!) juuri maanantai-iltana oli seurakunnassa hallituksen ja vanhimmiston yhteiskokous, jossa asiani käsiteltiin, sain kaikki tarvittavat allekirjoitukset papereihin ja paperit tulivat vielä Janin mukana minulle.
Jälkeenpäin jäin miettimään, että entä jos en olisikaan päättänyt käydä tarkistamassa tilannetta Työkkärissä? Entä jos olisin jutellut vain sihteerin kanssa ja palauttanut harjoittelupaperit? Entä jos tämä kaikki olisi tapahtunut kahta viikkoa tai kuukautta myöhemmin (tukea ei makseta takautuvasti)? Entä jos vanhimmisto ja hallitus eivät olisi kokoontuneet jo samana iltana (allekirjoitusten metsästäminen on tosi työlästä, kun porukka asuu pitkin kuntaa)? Entä...?
Onneksi Jumalalla on kaikki asiat hanskassa eikä hanskat todellakaan ole hukassa! Ja onneksi Hän pitää meistä hyvää huolta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti