Lisää mietteitä

Viime aikoina olen miettinyt sitä, miten vaikeaa on, kun harrastuksesta tulee työ. Seurakunta ja siellä melkein kaikki mahdollinen vapaaehtoistoiminta on ollut mun (Hannan) vapaa-ajan ykköstoimintaa viimeisten 10 vuoden ajan. Se on ollut paikka, jossa oon henkisesti levännyt ja päässyt irti töistä. MUTTA: nyt seurakunta onkin yhtäkkiä minun työpaikkani! Se tarkoittaa sitä, että mulla on vapaapäiviä, jolloin pitää tehdä jotain muuta jossain muualla. Seurakuntahommat eivät itsessään olekaan enää lepoa varsinaisesta työstä. Koska kyllä, seurakuntatyökin väsyttää! Lisäksi tulevat isommat vastuut ja muiden ihmisten odotukset.

Enää ei välttämättä riitä se, että kerran kuussa tulee Jumalalta saatu idea, jonka toteutan. Joskus täytyy mennä tekemään jotakin, vaikka ei ole yhtä ainutta ideaa tai innostusta. Pitää myös tasapainoilla siinä, kuinka paljon tekee itse ja kuinka paljon vastuuttaa muita. Minähän olen toisaalta se vastuuhenkilö, "työntekijä", (harjoittelija itse asiassa) ja toisaalta, seurakuntaruumiissa jokaisella on oma paikkansa ja tehtävänsä.

Siinä sitä on pohtimista. Onneksi työ on kuitenkin antoisaa ja pidän siitä! Tällä viikolla oon innostunut pyhäkoulusta ja sen kehittämisestä. Alla kuva nuorisotilojen toimistosta. Syksyn aikana oon käynyt sitä läpi, tavaraa on meinaan ja paljon. Nyt paikka näyttää jo paremmalta!