lauantai 12. heinäkuuta 2008

Hannan ja Janin hevosseikkailut

Jippii! Sekä suullisista että kirjallisista palautteista on tehty se johtopäätös, että näitä sivuja luetaan. Lisää tekstiä pukkaa.

Tällä hetkellä olemme talonvahteina erään tuttavapariskunnan talolla noin 10 km:n päässä Lapinlahdesta. (Varkaille tiedoksi: käymme joka päivä kotona odottamattomina ajankohtina, joten turha yrittää mitään.) Täällä talonvahtipaikassa seuranamme on kuusi hevosta ja yksi suloinen varsa. Meille ei varsinaisesti kuulu hevosista huolehtiminen, mutta avustamme varsinaisia hoitajia siinä, minkä kykenemme.

Muutama ilta sitten palasimme talolle melko myöhään ja ajelimme pitkää hiekkatietä kohti pihaa, kun tajusimme, että yksi hevonen oli väärässä paikassa. Totaalisen väärässä paikassa: syömässä ruohoa kukkaistutusten vieressä! Sydän pamppaillen Hanna sitten lähestyi hevosta ja sai kuin saikin sen kiinni. Jani toi tallista päitset ja niin hevonen saatiin turvallisesti takaisin tarhaan. Tämän episodin myötä Jani muuten oppi erottamaan suitset ja päitset :)

Seuraavana päivänä kaikki sujui hyvin kunnes samainen hvonen oli yhtäkkiä taas rauhallisesti kävelemässä tiellä. Onneksi (!!) se antoi itsensä nätisti kiinni ja taas mentiin tarhaan. Nyt päätimme lähteä tarkastamaan aitausta, mistä kummasta koni oikein tuli läpi?

Pääsimme aitauksen takanurkkaukseen ja hevonen tietysti uteliaana seurasi perässä, mitä me oikein hommaamme. Kävi ilmi, että läpi oli tultu useasta paikasta, sekä yli että ali. Ja siinä katsellessamme hevosella oli sen verran otsaa, että tuli aidan ali tuosta noin vain!

Kun sitten hevosenhoitaja-nainen tuli iltapäivällä käymään, ei auttanut muuta kuin ruveta aidanpaikkaushommiin. Muutaman tunnin ähellyksen jälkeen narua oli vedetty niin, että suurimmat kolot oli paikattu. Lisäksi löysimme tarhasta vielä 3 metriä leveän aidanpätkän, jossa ei ollut aitaa ollenkaan. Ei ihme, että läpi oli tultu!

Tämän jälkeen kaikki hevoset ovat pysyneet kiltisti omissa tarhoissaan ja meidän ei ole tarvinnut menettää yöuniamme niiden takia. Jani käy joka päivä lisäämässä Klaudia-shettikselle juotavaa, kun sillä menee varsan kanssa nestettä ihan hirmuisesti. Oleilemme täällä vielä muutaman päivän ja sitten palamme kotiin. Nyt lähden lämmittämään savusaunaa!

1 kommentti:

Unknown kirjoitti...

Olipa hauskasti kirjoitettua tekstiä ja kyllä huomasin, että hevosten kanssa olet puuhaillut ennekin.