Autolla ajoa

Kuvitellaanpa, että asut pienellä paikkakunnalla. Niin pienellä, että siellä ei ole edes yksiä liikennevaloja. Kuvitellaanpa vielä, että käyt töissä vielä pienemmällä paikkakunnalla, joka on... no, pienen pieni. Näitä kahta paikkakuntaa yhdistää liukas ja valaisematon tie, joka kiemurtelee metsän keskellä.

Minun (Hannan) elämässä tämä on tällä hetkellä todellisuutta. Kun tähän lisätään vielä se, että en ole vuosiin ajanut kovinkaan paljon, se, että meidän autossa on hiukan huonot talvirenkaat ja se, että ajaessani töihin (tai takaisin kotiin) tuntuu aina olevan maailman huonoin keli (lumimyrskyä tai vesisadetta), voit kuvitella, että ajan hi-taas-ti ja puristan rattia kaksin käsin rystyset valkoisina. Aina, kun pääsen jompaan kumpaan määränpäähän, huokaisen TOSI ison kiitoksen Taivaan Isälle.

Toisaalta, olisiko tässä Taivaan Isällä menossa jonkinlainen agenda? Minun on työni takia pakko ajaa sitä samaa tietä vielä monta kertaa tänä keväänä ja siis pakko oppia myös ajamaan autolla... :)

p.s. Jani kommentoi, että hänen ajaessaan samaa tietä ei syke nouse paljon korkeammalle kuin vessassa käydessä :D