Roses

Näin upeita ruusuja kasvoi meidän talon edessä heinäkuussa.

Valokuvia - vihdoinkin!

Se tärkeä piuha kamerasta koneeseen katosi muutossa. Nyt se vihdoinkin löytyi, sieltä, mistä oli katsottu jo monta kertaa ja missä sen ei todellakaan enää pitänyt olla. Löytyi kuitenkin! Ensin kesäisiä tunnelmakuvia nykyisestä kotikaupungistamme. Jos joskus vierailet Porvoossa, käy ehdottomasti vanhassa kaupungissa!

Joen rantaa ei-vanhan-kaupungin puolella.

Vanhan kaupungin kävelykatua, harvinaisen vähän turisteja. Skafferi on putiikki, jossa myydään todella hyviä tee- ja kahvilaatuja. Been there :)

Vanhan kaupungin vaiennut viulu

Vanha kaupunki on täynnä pieniä kauppoja, jotka ovat täynnä ihania (ja usein -mutta ei onneksi aina- melko kalliita) tavaroita. Tämä on yksi ihanimmista.

Tämä liikennemerkki on aina aiheuttanut hämmennystä. Siis aikuinen ja lapsi eivät saa kävellä tästä? Eivät saa kävellä käsi kädessä? Eivät saa kävellä?

Porvoon Tuomiokirkko. Se, joka paloi.

Jokea taas toiselta puolelta, vasemmalla vanhat punaiset varastorakennukset

Vanhan kaupungin tori

Yksi ihanista kahviloista

Jokea vanhojen varastorakennusten kohdalta

Tunnelmaa

Huone - kaluja

Myyntinäyttely ulkohuussissa

Tämä löytyi tänä kesänä!

Eräs Porvoossa asuneista kuuluisuuksista

Lopuksi ehkä kaikkein hämmentävin kuva. Lähdin kotoamme pyörälenkille ja noin viiden minuutin matkan päässä meiltä, matkalla keskustaan, törmäsin näihin. Ovat kuulemma jotakin erikoista rotua ja hienoja yksilöitä.

Opettamisesta

Kuukausi on nyt kulunut koulun alkamisesta. Opettaessani alakoululla olen viime viikkoina pohtinut jonkin verran opettamista ja oppimista. Viime viikolla tulin siihen tulokseen, että yksi parhaimpia tapoja oppia joku asia hyvin on se, että opettaa sen itse jollekin toiselle. Silloin asiaan pitää ensin perehtyä hyvin ja se  pitää sisäistää ja pilkkoa niin yksinkertaisiin osiin, että toinen voi ottaa sen vastaan ja sulattaa.

Kirjoitin tästä lyhyen päivityksen myös facebookiin, johon eräs tuttavani kommentoi, että yksi hyvä tapa oppia on myös virheiden tekeminen. Jäin miettimään sitä. Negaation (=virheiden) kautta oppiminen on toki hyvä tapa oppia, mutta miksi meidän pitäisi aina tehdä asiat negatiivisesti? Jos jonkin asian oppii virheen kautta, niin ainakin itselläni tulee sellainen olo, että kyseistä asiaa ei ehkä halua kokeilla kovin pian uudestaan (ehkä uuden virheen ja siitä tulevan palautteen pelossa). Jos kielen oppimisessa opettaja aina naputtaa virheistä, lisääkö se oppilaan motivaatiota opiskeluun? Mielestäni ei. Kannustus ja rohkaiseminen sen sijaan tuottavat parempaa hedelmää. Toki täytyy myöntää, että oppilaita on vaikea saada opettamaan asioita toisilleen. Ja aina silloin tällöin toistuvia virheitä on pakko korjata, jotta ne eivät jäisi elämään omaa elämäänsä oppilaan vieraaseen kieleen.

Olen itse todiste siitä, että opettamisen kautta oppii paljon. Ruotsin kielen sanavarastoni on nimittäin kasvanut melkoisesti tämän kuukauden aikana :)

Taas jatketaan :)

Hannan kesäloma loppui elokuun puolessa välissä, ja Hanna aloitti työt paikallisen kaupungin alakoulussa. Tämä on eri koulu kuin viime syksynä, melko lailla suurempi ja oppilaitakin on paljon enemmän. Olen tämän syksyn englannin- ja ruotsinopettajana nelos-, vitos- ja kutosluokille. Ensin alkuun tuo ruotsi hieman mietitytti, sillä olen viimeksi kyseistä kieltä opiskellu ja puhunut yliopistossa pikkasen vajaat kymmenen vuotta sitten. Mutta rohkeasti otin haasteen vastaan ja pikkuhiljaa se takaraivossa oleva tieto tuntuu nousevan pintaan ja huomaan osaavani ja muistavani enemmän kuin uskoinkaan! 

Yhdellä ensimmäisistä tunneista eräs erittäin innokas ruotsinopiskelija halusi oppia heti paljon uusia sanoja. "Ope, ope! Mikä on terveydenhoitaja ruotsiksi?" "Öhhhhh... se on niin vaikea sana (suom.huom. että opettajakaan ei sitä tiedä), että otetaan näin aluksi tällaisia lyhyitä ja helppoja sanoja. Vaikka en skola!" Ja tänäänkin vakuutin oppilailleni vakavalla naamalla, että Australian lipussa on pienessä koossa Yhdysvaltain lippu. Kunnes eräs oppilas näytti minulle kuvaa Australian lipusta ja sanoi, että hänen mielestään siinä on kyllä Englannin lippu. Ei mene kaikki aina niin kuin pitäisi... :)

Opetuksen haasteena ei yleensä ole niinkään kieli itsessään vaan se, miten sitä (tai niitä) takoo oppilaiden päähän. Ja pitää kunkin luokan kurissa. Mutta olen todella tykännyt koulusta sekä kielten opettamisesta ja tyytyväinen nykyiseen työpaikkaani!!

Janilla taas on kesäloma vihdoin alkanut, tai ainakin osa siitä. Janihan piti lomaa kesäkuun alussa muutaman viikon, mutta koska firmalla oli niin kiire koko kesän, hän palasi töihin siis jo kesäkuun puolessa välissä. Nyt on sitten mukava nautiskella loppulomasta ja alkusyksyn (loppukesän?) viimeisistä aurinkoisista päivistä!

Kun syksy tuntui lähtevän melko helposti liikkeelle, päätimme ottaa vastuuta myös seurakunnasta. Tähän asti olemme työkuviosta johtuen olleet seurakunnassa lähinnä vastaanottavana osapuolena (paitsi Jani opettamassa aina silloin tällöin). Nyt olemme mukana K10-kerhossa eli varkkikerhossa. Suunnitelmissa on monenlaista mukavaa touhua!

Operaatio kirjahylly #10

Konfferenssista lähti mukaani kirja, jota olin mainoksista katsellut vähän sillä silmällä, että tuo olisi ehkä kiva lukea: Viimeinen kamassi ja muita idän uskonsankareita. Lisäksi kirja oli melko lähiaikoina julkaistu, mikä lisäsi kiinnostustani. Loppukesästä sitten tartuin ja luinkin sen loppuun melkein yhtä soittoa.

Kirja sisältää toisaalta irrallisia ja toisaalta toisiinsa löyhästi sidottuja lukuja, jotka kertovat siitä, miten evankeliumi on levinnyt itään. Puheenvuoron saavat monet sikäläiset uskovat, joiden elämä on välillä uskomatonta luettavaa. Erityisesti kirjailija Rauli Lehtonen painottaa rukouksen merkitystä. Idän ollessa vielä hyvin suljettu lännen ihmiset rukoilivat eri maissa ja käsittämättömillä tavoilla rukouksiin tuli vastauksia. Ilman tätä kirjaa niistä tiedettäisiin ehkä paljon vähemmän.

Kirjassa on uskomattoman paljon tietoa idän kansoista, yksittäisistä ihmisistä, maantieteestä, historiasta ja kulttuurista. Jopa siinä määrin, että asiaan perehtymätön (=minä) ei aina ihan pysy perässä kenestä kulloinkin on kysymys. Se ei kuitenkaan haitannut lukemista merkittävästi, sillä takaisin kärryille oli melko helppo hypätä. Kirjan etu- ja takakansissa olevat kartat ovat mukava apu, kun liikutaan nopeasti maasta tai kaupungista toiseen. Kirjassa tuodaan esille paljon sellaisia kaupunkeja, alueita ja kansoja (varsinkin Uralin toisella puolella), joista ainakaan minulla ei ollut mitään aikaisempaa tietoa. Ihmeellisesti Jumala järjestelee asioita, jotta kaukaisimmillekin alueille leviää sanoma Jeesuksesta.

Kirjasta löytyi myös ainakin yksi tuttu. Lapsena olin seurakunnan kesäleireillä Tampereen lähistöllä ja näillä leireillä oli mukana eräs kitaraa soittava mies. Vähänpä minäkään tiesin, millaisissa kuvioissa hän oli ollut mukana!

Yksi ehkä mieleenjäävimmistä luvuista oli otsikoitu "Lada - maailman siunatuin auto". Se oli todellinen oodi Ladoille, jotka ovat myös tehneet oman osansa idän evankelioinnissa.

Suosittelen lukemaan kirjan! Nyt kun syksy on alkanut, kirjojen lukemistahti on minulla (Hannalla) jo hiipunut jonkin verran. Mutta kyllä niitä tuolla kirjahyllyssä vielä riittää, joten eiköhän projekti jatku.

Oodi leireille

Meidän kesiin on koko meidän avioliiton ajan kuuluneet lasten- ja nuortenleirit. Tänäkin kesänä kesäkuun alussa oltiin yhdessä Porvoon helluntaiseurakunnan lastenleirillä 50 lapsen ja noin 20 aikuisen kanssa. Leiri kesti kolme päivää. Viime viikolla Hanna lähti Lapinlahdelle auttamaan lastenleirille. Siellä oli leiriläisiä 90 ja henkilökuntaa noin 30 aikuista. Leiri kesti neljä päivää.


Lasten- ja nuortenleirit on jotenkin jänniä. Hyvällä tavalla jänniä :) Vaikka yöt tulee nukuttua huonosti, päätä särkee väsymyksestä sekä tsemppaamisesta, leiriläisistä pitää huolehtia melkein 24 tuntia vuorokaudessa, vastuu monesta leirin asiasta painaa päälle ja leirin ohjelma on hyvin intensiivinen, niin aina leirille kuitenkin lähtee positiivisella mielellä ja odottavaisena. Mitä sieltä sitten odottaa? Tuttuja aikuisia ja lapsia, yhdessäoloa, yhteisiä kokemuksia ja - ennen kaikkea - sitä, että Jumala tekee työtään lapsissa ja nuorissa. Leireillä aikuisilla on mahdollisuus viettää aikaa lasten kanssa ja jutella heidän kanssaan kaikista mahdollisista asioista. Leireillä on myös helppo tutustua seurakunnasta tai muualta tuttuihin aikuisiin ilman seurakuntarooleja. Leireillä lapsilla ja nuorilla on aikaa ja myös tilaisuus viettää erityistä aikaa Jumalan kanssa. Raamiksien opetuksilla, lauluilla, muistolauseilla, iltarukouskokouksilla sekä koko leirin ilmapiirillä on suuri vaikutus lapsen ja nuoren hengelliseen elämään. Vaikutus on suuri myös siksi, että vertaisryhmä on koko ajan läsnä ja tärkeitä kokemuksia saadaan juuri kavereiden kanssa. (Huom! Emme todellakaan väheksy muita lapsi- ja nuorisotyön muotoja, mutta leirit ovat nyt sattuneesta syystä mielen päällä!)


Leirien jälkeen tuntuu siltä kuin olisi jäänyt jyrän alle. Ehkä parikin kertaa. Muutama päivä menee nukkuessa ja pestessä pyykkiä. Mutta se kaikki on kuitenkin vaivan arvoista!

Pieni maininta isosta asiasta: olin jälleen mukana ryhmässä, joka valmisti lasten kristillistä opetusmateriaalia seurakuntien ja muiden tahojen käyttöön. Materiaali julkaisiin tänä kesänä tämän näköisenä kirjana. Sarjassa on aikaisemmin ilmestynyt opetusmateriaali 3-5-vuotiaille (sen tekemisessä en ollut mukana) sekä 6-8-vuotiaiden materiaaliin ensimmäisen vuoden osio, josta kerroin jo aikaisemmin täällä. 

Todella upea kokemus on ollut olla mukana tällaisessa projektissa! Mukana monenlaista osaajaa; itse olin mukana ryhmässä, joka kehitti erilaisia (ja tietysti selkeitä) havainnollistamistapoja raamatunkertomuksien esittämistä varten. Alkuun tuntui, että ideoita pursui ja oli vaikka muille jakaa, mutta kun päästiin kolmanteen vuoteen, täytyi olla tarkkana, ettei alkanut toistamaan itseään eikä kehittänyt ideoita, joita ei ole käytännössä mahdollista toteuttaa. Nyt projekti on valmis. Suurimman työn siinä on tehnyt Päivi Isoaho, joka on koordinoinut eri ryhmiä ja muokannut tekstejä viimeiseen asuun. Mahtavaa on kuitenkin ollut olla osana tätä tiimiä. Toivottavasti kirjasta on apua monille kerhotäideille ja -sedille!!!