Adventtikalenteri

Aikaisemmin kerroin narusta, jonka virittelin meidän keittiöön ja ripustin sille joulukortit. Narulle löytyi vuoden mittaan muitakin käyttötarkoituksia. Nyt adventtiaikaan siinä on riippunut meidän tytön adventtikalenteri, joka tässä vielä on täyttöä vaille:

Lampaita - Sheep

Parin viimeisen vuoden aikana olen opettanut lapsia englanninkielisessä pyhäkoulussa. Tässä yksi askartelu, joka tehtiin lasten kanssa. Lapset liimasivat pahvilautaselle muroja ja lopuksi lampaille liimattiin vielä pää ja jalat.

Askartelun aikana KUKAAN ei syönyt muron muroa! Olin varautunut jatkuvaan kieltämiseen, joten tämä oli mukava yllätys. Kun lähes kaikki olivat liimanneet murot pahvilautaseen, yksi lapsi kysyi kohteliaasti, että saako muroja maistaa. Koska muroja oli vielä jäljellä, totta kai kaikki saivat. 

Jälkeenpäin kuulin, että eräs lapsi oli autossa kotimatkalla suurella hartaudella irroittanut yhden muron kerrallaan lampaasta ja syönyt hyvällä ruokahalulla! Onneksi ei liimasta tullut vatsaoireita...

UFOJA

Käsityöblogeista olen oppinut sanan UFO. Ufo tarkoittaa käsityötä, joka on aloitettu joskus kauan aikaa sitten ja joka on jäänyt jonnekin korin (tai muun vastaavan) pohjalle lojumaan keskeneräisenä. Ufo = UnFinished Object.

Syksyllä löysin kaapista muutaman ufon ja päätin, että nyt on aika tehdä ne valmiiksi. Tällaiset niistä tuli:

Lisää tikkuja (ks. edellinen otsikko)

Tykkään lähettää joulukortteja/kirjeitä. Paljon ja kaikille. Siksi niitä myös tulee meille melko paljon. Usein olen harmitellut, että kortit tulee aina laitettua johonkin koriin tai pinoon, jonne ne hautautuvat melko pian. Viime jouluna päätin, että olisi kiva antaa korteillekin vähän tilaa, antaa niiden luoda joulutunnelmaa. Narun viritys ja kortit narulle roikkumaan - voilá!

Joo, vähän on levoton tuo meidän keittiön seinä, mutta vuokra-asunnossa ei tapetteja voi noin vain vaihtaa. Siksi nyt näin.

Tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee

Vuosi sitten Janilla oli syntymäpäivä. Olin nähnyt Pinterestissä kivoja kuvia kakuista ja päätin yrittää toteuttaa yhtä niistä. En todellakaan ole mikään keittiön ihmelapsi, mutta tällaisen sain aikaiseksi.

p.s. Tuo otsikon suomalainen sananlasku jatkuu muuten seuraavasti: Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään ja sitä molempiin, joka unohtaa.

Ensimmäinen askel

Vähän aikaa on jo ollut ajatuksena alkaa taas kirjoittaa tänne jotakin. Ensimmäinen askel on muuttaa blogin ulkonäköä. En ole ihan varma, onko tämä kelta-oranssi ihan hyvä juttu, mutta jotain uutta kaipasin ja olkoon se nyt tämä. Saahan sen vaihdettua, jos kohta tuntuu siltä, että ei miellytä.

Ensimmäinen askel on siis otettu. Enää puuttuu loput.

Uusia tuulia

On taas aika herättää tämä blogi pitkästä talviunesta.
Paljon on tapahtunut tämän talven aikana. Hanna aloitti syksyllä englannin- ja ruotsinkielenlehtorin sijaisuuden porvoolaisella alakoululla, ja sijaisuus kesti helmikuun loppuun saakka. Työ oli erittäin mukavaa sekä opettavaista! Varsinkin joulun jälkeen huomasin, että ryhmänhallintataitoni sekä opetustaitoni olivat ottaneet aimo harppauksen eteenpäin. Sijaisuuden loputtua aloin opettaa englantia aikuisille nettikursseilla. Se homma jatkuu edelleen. Janin työt Pressonilla jatkuivat myös helmikuun loppuun saakka.

Nyt on aika ottaa uusia askeleita! Meille onkin avautunut mahdollisuus lähteä Belgiaan, Brysseliin, noin kahdeksi kuukaudeksi. Lentoliput on jo tilattu, passit uusittu ja matka kovasti mielessä! Menemme Brysseliin kansainväliseen seurakuntaan, jossa olemme mukana lapsi- ja nuorisotyössä ja autamme muutenkin siinä missä voimme.

Ennen matkaa on kuitenkin tiedossa vielä perinteinen pääsiäisleiri Vuokatissa, jonne valmistaudumme parhaillaan. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei siis tule puuttumaan :)